Pääsivu || Etusivu || Kuka Vire? || Viren päiväkirja || Galleria || Vieraskirja ||

Viren päiväkirja

1.2.'08 Vire on taas kasvanut. Kiloja neidille on kertynyt reilun kuuden elinkuukauden aikana jo n. 25, ja korkeuttakin on jo... ihan mukavasti. Ei siis olla mitattu. Pikkuneiti osaa jo kaikenlaista, tokoiltu on jo kotosalla, lenkit on alkaneet pidentyä ja kunhan minulla kiire hellittää aletaan käymään juoksulenkeillä (eli molemmat juostaan joten kummankin kunto kasvaa). Pentutokoon menemme 10.2. alkaen, ja todennäköisesti harjoittelemme ne kuusi koulutuskertaa käyttäytymään vieraiden koirien ja vieraiden ihmisten läsnäollessa. Kaikkien kanssa kun ei saa leikkiä...

Vire on meidän lellikki. Nykyään se saa aamuyöstä salaa kiivetä jalkopäähän nukkumaan ja aamulla tulla herättään pissalenkille kun siltä tuntuu. Ruokaa ressukka-ahmatti saa enää kaksi kertaa päivässä, ja luonnollisesti se meinaa kuolla ainakin miljoona kertaa päivässä nälkään. Juu juu...

Vire on reipas ja peloton. Vuodenvaihde meillä meni mukavasti serkkukoirien luona, ja Vire jopa leikki Sisu-itälaikan kanssa aattoiltana - eikä pelännyt raketteja ollenkaan! Tässä pikkuhiljaa alamme kunnolla reenaamaan tokoa (kunhan toiset koirat ja ihmiset eivät enää ole suurin haaste koulutuksen edistymiselle), ja tämän vuoden puolella aiomme startata sekä tokokentillä että näyttelykehässä. Syksyn puolelle taitaa mennä, mutta ainakin mölleilemään ja mätsäreihin mennään ennen kuin neiti täyttää vuoden :)

13.12.'07 Meidän hurjaakin hurjemmasta pienestä valkoisesta hirviönpoikasesta alkaa pikkuhiljaa muotoutua kultainennoutaja. Vire on kasvanut, rauhoittunut ja pikkuhiljaa järkeäkin alkaa tulla päähän. Suurin osa hampaista on vaihtunut (naskaleiden tilalla on uusien hampaiden alut), tarpeet tehdään nykyään vain ulos (laitoin pari päivää sitten matot takaisin lattialle) ja pikkuneiti osaa olla sisällä riehumattakin. Edistystä on siis tapahtunut.


Vire on mahdottoman mustasukkainen otus. Sen pitää aina päästä sinne missä tapahtuu ja tunkee itsensä sohvalla köllöttelevien ihmisten keskelle vaikka väkisin - reunapaikka ei kelpaa. Virtaa Virellä riittä myös, se nauttii irti juoksemisesta täysin rinnoin juoksemalla niin lujaa kuin valtavilla koivillaan pääsee, hakemalla keppejä ja repimällä hanskoja. Viren harrastuksiin kuuluu nykyään kotitokoilu, ja odottelemme innolla kevään kultsujen pentutokoa.


8.11.'07 Vire on jo iso tyttö. Penturokotukset on annettu, pentuajan matokuurit syöty ja penturuoka vaihdettu juniorinappuloihin. Pentuhampaat ovat alkaneet irtoilla ja tilalle kasvaa suuhun sopiva purukalusto. Pentupanta ja pentuhihna ovat historiaa, nykyään Virellä on ihan oikea noutajahihna ja ihan oikea nahkahihna ja ihan oikea isojen tyttöjen kaulapanta. Virestä on tulossa aikuinen.

Noh, ei mennä asioiden edelle. Vire on edelleen mahdottoman kakaramainen otus, vaan eihän sillä ole ikääkään kuin se vajaat neljä kuukautta. Virtaa löytyy ja maailma on täynnä äärettömän mielenkiintoisia juttuja, kuten ohikulkevat ihmiset ja rekka-autot. Kokoa pienelle on kuitenkin tullut jo kovasti lisää, viimeisten neljän viikon aikana Viren paino on noussut reilun kilon viikossa, 5.10. (tasan 16 vko) kiloja oli 14,5, kun neljä viikkoa taaksepäin, ensimmäisissä rokotuksissa, painoa oli 10kg.

Vire on opetellut antamaan tassua, istumaan, menemään maahan, seuraamaan, seisomaan, näyttämään hampaita ja jahtaamaan variksia. Myös käsien ja lahkeiden pureminen sujuu oikein hyvin, ja vesikupilla leikkiminen on erittäin mukavaa. Meidän kultaisennoutajan alusta taitaakin olla kasvamassa vesikoira, suihkussa käyminen kun on niin ihanaa!


10.10.'07 Vire on ollut reippaana. Ensimmäinen rokotuskäynti oli pari päivää sitten, eikä Vire edes huomannut piikkiä kun suu oli täynnä nakkia. Lääkäri katseli samalla hampaat, korvat, kuunteli sydäntä jne., ja kaikki vaikutti olevan kunnossa. Ulkoillessa Vire on tutustunut lisää toisiin koiriin, ja autoilemaan se pääsee lähes päivittäin. Vire on alkanut tosissaan harjoittelemaan hihnassa kulkemista, ja se sujuukin jo oikein mainiosti. Viren intohimo on kepit, joita pitää raahata ulkoa mukaan lähes jokaisella ulkoilukäynnillä, joten kämppä on täynnä erilaista puusälää... No, pääasia että pentu viihtyy :)


2.10.'07 Harvoinpa sitä saa aikaiseksi Viren touhuista raportoida, vaikka joka päivältä löytyisi jotain kerrottavaa. Jysky lähti takaisin omaan kotiinsa oltuaan Viren seurana vajaan kahden viikon verran, ja kiitokset Jyskylle, Viren yksinolot sujuvat mainiosti. Sopivien työ- ja opiskeluaikojen ansiosta Vire joutuu olemaan yksin vain muutamana päivänä viikossa pari tuntia, ja viettää nuo omat aikansa pääosin rauhallisesti nukkuen. Pitempien päivien pelastus on ollut pikkusiskoni Viivi, jolle kuuluu iso KIITOS riiviön hoidosta aina kun on ollut tarvista!

Vire on päässyt tutustumaan naapuruston koiriin ja ihmisiin ja tulee kaikkien kanssa erinomaisesti toimeen, mutta ehdottomasti maailman ihanin asia on lapset! Vire menee sekaisin kuullessaan lasten ääniä, vaikka pikkuisia usein pelottaa erityisesti lapasten nakertamisesta pitävä pikkusessu...

Viikkojen kuluessa Vire on myös potenut sekaista mahaa (joka meni onneksi ohi päivässä ilman lääkärikäyntejä tms.), harjoitellut autoilua (sujuu oikein mainiosti), tavannut kissan ja ottanut osaa pyjamakutsuihin (Viren pyjama tosin unohtui kotiin). Matolääkekin on pennulle annettu, ja ensimmäinen rokotuskäynti on 8.10.

Vaikka Vire on kotioloissa usein melkoinen riiviö, ei se ole saanut tuhoa aikaiseksi kuin yhden johdon verran, mutta senkin puolesta Vire on kerännyt vankan fanijoukon sekä perhepiiristä että naapurustosta ja ystävien joukosta. Melkoinen sankari.


13.9.'07 Nyt Vire on ollut meillä neljä päivää, ja se on ihastuttanut meidät molemmat ja kaikki muut sen tavanneet täysin. Vire on varsinainen energiapakkaus, mikä johtunee siitä, että se nukkuu paljon ja käyttää kaiken hereilläoloaikansa riehumiseen. Nomen est omen, eli saanemme kiittää (tai syyttää) itseämme.

Matka Helsinkiin oli pitkä, mutta se kannatti. Tulomatka sujui mukavasti penskaa ihaillen ja ihmetellen, Vire itse tyytyi makoilemaan sylissäni ja ottamaan vastaan lumoutuneita katseita. Uudessa kodissaan se löysi heti turvallisen nukkumapaikan sängyn alta, nykyään oikeastaan mikä vain mahdollisimman ahdas ja vaikeakulkuinen paikka käy.

Vire on kotiutunut erittäin hyvin, ja se viihtyy hoitokoiramme Jyskyn kanssa mainiosti. Jysky komentaa välillä yli-innokasta penskaa eikä alennu leikkimään sen kanssa, mutta selvästi tykkää pikkuisesta.